Ranskan kieltä yliopistoissa ja korkeakouluissa

Suomen yliopistoissa ja korkeakouluissa ranskaa voi opiskella tutkinnon pääaineena, opintoihin kuuluvana vieraana kielenä tai vapaaehtoisen harrastuksen pohjalta. Ranskan opintoja voi liittää melkeinpä minkä alan tutkintoon hyvänsä. Niinpä esimerkiksi Teknillisessä korkeakoulussa ranskan opinnot voi aloittaa alkeista, mutta tarjolla on myös opiskelijoiden erikoistumisalaan liittyviä kursseja. Helsingin yliopiston kielikeskuksessa eri tiedekuntien opiskelijoille on suunniteltu opintojen alaan liittyviä ranskan kielen kursseja; opiskelija voi suorittaa esim. laajan EU-intensiivikurssien kokonaisuuden, joka valmentaa tehokkaasti ranskankielisessä työympäristössä työskentelemiseen. Varsin valitettavaa on sen sijaan, että Helsingin kauppakorkeakoulussa on muutaman viime vuoden aikana vähennetty ranskan päätoimisten opettajien määrä niin, että neljän sijasta opetusta hoitaa enää kaksi lehtoria. Tällaisen vähennyksen voi olettaa väistämättä johtavan rajoittuneempiin mahdollisuuksiin opiskella ranskaa.

Ranskalaisen filologian opinnot Helsingin yliopistossa

(http://www.helsinki.fi/romaanisetkielet/esittely/yleista.htm#ranska)

Esitän tässä joitakin huomioita ranskan opiskelemisesta pääaineena. Kirjoitukseni perustuu oman työpaikkani, Helsingin yliopiston romaanisten kielten laitoksen, tilanteeseen. Ranskalainen filologia on laitoksen suurin oppiaine, ja sen tehtävänä on kouluttaa ranskan kielen asiantuntijoita.

Suurin osa laitoksen opiskelijoista tähtää filosofian maisterin tutkintoon, jossa pääaineena on ranskalainen filologia. Tämän lisäksi oikeuden opiskella ranskaa sivuaineena saa vuosittain kymmenkunta opiskelijaa. Seuraava taulukko kertoo, mitä muutoksia opiskelemaan hakeneiden määrässä on tapahtunut viidentoista vuoden aikana:

	1990	1991	1993	1995	1997	1999	2001	2003	2005
Valintakokeeseen osallistuneita	171	227	258	332	265	180	113	108	110
Hyväksyttyjä	39	40	50	56	48	55	40	39	38

(Lähde: http://www.helsinki.fi/hum/tdk/valinta/vstat.html)

Taulukosta käy ilmi sama suuntaus kuin koulujen ranskan ja muiden vieraiden kielten opiskelussa: ranskan kielestä kiinnostuneiden opiskelijoiden määrä on laskenut. Vuoden 1995 huippu selittyy Suomen liittymisellä Euroopan unioniin. Ranskan kielen asiantuntijoiden, mm. kääntäjien, tarpeen oletettiin kasvavan, mikä varmasti innosti nuoria hakeutumaan ranskan opintojen pariin. Valintakokeeseen osallistuneiden määrä näyttää nyt asettuneen reilun sadan hakijan tienoille. Myös opiskelemaan valittujen kiintiö on laskenut samalle tasolle kuin viisitoista vuotta sitten. Kehitys lienee samansuuntainen myös muissa Suomen yliopistoissa, joissa ranska voi olla tutkinnon pääaine.

Opiskelemaan hyväksytyistä kaikki eivät valmistu maisteriksi niin, että ranskalaisen filologia olisi heidän pääaineensa. Osa opinnot aloittaneista toteaa, etteivät ne sovikaan heille ja joko vaihtaa pääainetta tai suuntautuu kokonaan uuteen, toisen alan tutkintoon.

Opintojen kolme vaihetta

Kuten oppiaineissa yleensä, myös ranskalaisessa filologiassa opintojen sisältöä ja rakennetta on muokattu varsin perinpohjaisesti parin viime vuoden aikana. Muutoksia tehtäessä on pidetty toisaalta mielessä se, mitkä ovat opiskelijoiden lähtökohdat ja toisaalta se, mitä aika- ja muita rajoja yliopistolaitos asettaa tutkinnon suorittamiselle nyt, kun on siirrytty uuteen tutkintorakenteeseen.

Opinnot jakaantuvat kolmeen vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa, vajaan lukuvuoden ajan kestävien perusopintojen aikana keskitytään siihen, että opiskelijat saavuttavat opintojen suorittamiseen tarvittavan kielen perusrakenteiden tuntemuksen, että he oppivat ilmaisemaan itseään opintoihin liittyvissä tilanteissa ranskaksi, että heidän ääntämistaitonsa kehittyy ja että he harjaantuvat ilmaisemaan itseään kirjallisesti, erityisesti kirjoittamaan jäsennettyä asiatekstiä. Samalla kehitetään opiskelijoiden kulttuurin- ja maantuntemusta. Perusopintojen aikana opiskelija suorittaa myös metodiopintoja ja suunnittelee opintojensa kokonaisrakennetta ja aikataulua.

Perusasioiden työstäminen voi tuntua yllättävältä yliopistotasolla. Se on kuitenkin osoittautunut tarpeelliseksi, sillä vaikka opiskelijat ovat innostuneita ja motivoituneita, heiltä näyttää puuttuvan aikaisempaa useammin osa niistä valmiuksista, joita asiantuntijuuteen tähtäävät vieraan kielen opinnot edellyttävät. Osittainen selitys voi löytyä koulujen kieltenopetuksessa käytetystä kommunikatiivisesta lähestymistavasta. Suullisen kommunikaation painottaminen on kielen alkeiden oppijan kannalta kannustava menetelmä, mutta se ei valitettavasti anna perusvalmiuksia siihen, mikä on olennaista yliopisto-opinnoissa: kielen analyyttiseen tarkasteluun ja tarkkuuteen kielen käytössä. Kurssimuotoinen opiskelu koulussa lienee myös osittain syynä perustietojen ja -taitojen heikentyneeseen hallintaan. Opiskelu muodostuu katkonaiseksi ja sirpaleiseksi, eikä anna mahdollisuutta sellaiselle pitkäjänteiselle, säännölliselle työskentelylle, joka on tarpeen luotaessa vankkaa pohjaa hyvälle kielitaidolle.

Ranskalaisen filologian opintojen toinen vaihe, aineopinnot, alkaa jo ensimmäisen opintovuoden aikana. Aineopintojen aikana opintojaksoihin kuuluu yhä enemmän sellaisia sisältöjä ja menetelmiä, jotka sekä tukevat että edellyttävät kielen analyyttisen tarkastelun kehittymistä. Romaanisten kielten laitoksessa opiskelijalla on toisesta opintovuodesta lähtien mahdollisuus suuntautua monikieliseen ammattiviestintään, kääntämiseen, mikäli hän läpäisee alkukuulustelun. Toisen opintovuoden aikana opiskelijat aloittavat myös vähintään yhden muun aineen opinnot. Aineopintojen päätteeksi opiskelija tekee kandidaatin tutkielman.

Jos sekä pääaineen että sivuaineiden opinnot sujuvat toivottua vauhtia, valmistuu opiskelija kolmessa vuodessa humanististen tieteiden kandidaatiksi. Tavoiteaikataulun toteutumista saattaa kuitenkin viivästyttää se, että saavuttaakseen sujuvan kielitaidon ja riittävän kulttuurintuntemuksen opiskelija tarvitsee välttämättä mielellään vähintään vuoden mittaisen “kielikylvyn” maassa, jonka kielen asiantuntijaksi tähtää.

Filosofian maisterin tutkinnon suorittamiseen on yliopiston tavoiteaikataulussa varattu kandidaatin tutkinnon jälkeen kaksi vuotta. Niiden kuluessa opiskelijan on mm. syvennettävä tietojaan vähintään yhdeltä ranskalaisen filologian alalta (kielitiede, kirjallisuus, kielen historiallinen tarkastelu, ranskan kielen opettaminen vieraana kielenä, kääntäminen), opiskeltava sivuaineitaan ja kirjoitettava pro gradu -tutkielma.

Tutkintorakenteen vaatimusten mukaisesti opintojen sisällöissä on entistä laajemmin otettu huomioon myös yhteydet työelämään. Sekä kandidaatin että maisterin tutkintoon kuuluu opintojakso, jossa tutustutaan opintojen ja työelämän yhteyksiin. (http://www.helsinki.fi/romaanisetkielet/opiskelu/ranskaohjeet.htm)

Lisäksi sellaiset työelämässä tarvittavat valmiudet kuin TVT-, ryhmätyö- ja vuorovaikutustaidot ovat olennainen osa kaikkea ranskalaisen filologian opetusta.

Sivuaineet ja työllistyminen

Pääaineen opintojen lisäksi opiskelija tarvitsee muitakin aineita tutkintoonsa. Sivuaineiden valinta on tärkeää työllistymisen kannalta. Mitä aineita ranskalaisen filologian opiskelijat sitten valitsevat?

Opettajan pedagogiset opinnot ovat edelleen suosittu kokonaisuus, vaikka varsin monet opiskelijat vieroksuvat aluksi ajatusta opettajaksi ryhtymisestä. Tällä hetkellä kuitenkin 12 ranskan opiskelijaa aloittaa vuosittain opettajankoulutuksen. Opettajan ammattitaidon lisäksi koulutus antaa monipuolisesti valmiuksia tehtäviin, joissa tarvitaan jäsentämistaitoa, esiintymiskykyä ja vuorovaikutustaitoja. Useimmiten opettajiksi valmistuvilla opiskelijoilla on aineyhdistelmässään myös jokin toinen kieliaine; erityisen hyödyllisiltä vaikuttavat tällä hetkellä englannin ja toisen kotimaisen kielen opinnot. Muita työllistymisen kannalta mielekkäitä sivuaineita ovat esim. kaupalliset opinnot, joita opiskelijat voivat suorittaa Helsingin kauppakorkeakoulussa, yleinen kirjallisuustiede ja viestintä.

Romaanisten kielten laitoksessa tutkittiin vuonna 2004 sitä, miten laitoksesta filosofian maisteriksi valmistuneet opiskelijat olivat sijoittuneet työelämään. Saatujen vastausten perusteella näyttää siltä, että opiskelijat työllistyvät melko hyvin. Opetustehtäviin oli sijoittunut 48% vastaajista, 16% toimi kääntäjinä ja loput 36% muissa tehtävissä. Mainittuja tehtävänimikkeitä olivat mm. kustannustoimittaja, kansainvälisten asioiden sihteeri, opas, opintoneuvoja, tiedotusneuvoja ja vientisihteeri. Selvitys on luettavissa osoitteessa:

http://www.helsinki.fi/romaanisetkielet/esittely/tyollistyminen.htm.

Laaja-alaista kielitaitoako?

Kuten Anja-Liisa Alanko artikkelissaan toteaa, Suomessa on kielipoliittisena tavoitteena laaja ja monipuolinen kielitaito. Pelkään pahoin, että käytännössä tullaan menemään päinvastaiseen suuntaan: on hyvinkin luultavaa, että ranskaa ja muita vieraita kieliä (englantia lukuun ottamatta) sujuvasti työelämässä käyttävien ihmisten määrä tulee vähenemään.

Tähän uhkaavaan kehitykseen voi nähdä monia syitä.

Hyvän vieraan kielen taidolle luodaan pohja jo koulussa. Aikuisena vain harvat enää ehtivät hankkia sujuvaa ja monipuolista kielitaitoa, jos oppimisen joutuu aloittamaan alkeista. Anja-Liisa Alangon artikkelin taulukot osoittavat selvästi, että vieraiden kielten opiskelu kouluissa vähenee. Niistä ilmenee myös, että ylioppilastutkinnon ranskan kielen lyhyen oppimäärän kokeeseen osallistuneiden määrä on laskenut jatkuvasti vuodesta 1995. Vaikka tällä hetkellä A-ranskan kirjoittajien määrä näyttää lisääntyvän, kehitys tuskin jatkuu, kun mahdollisuudet opiskella ranskaa A-kielenä vähenevät kuntien säästötoimenpiteiden seurauksena.

Kouluopetukselle asetetut tavoitteet vaikuttavat myös omalta osaltaan kielitaidon yksipuolistumiseen. Koulujen nyt käyttöön ottamissa uusissa opetussuunnitelman perusteissa on erityisesti yläasteella tai lukiossa alkaneen oppimäärän tavoitetaso asetettu hyvin vaatimattomaksi. Se lienee realistinen, kun otetaan huomioon todellinen tuntimäärä, joka opetusta lukiossa on mahdollista antaa. Tuo taso ei kuitenkaan anna riittävää pohjaa yliopisto-opinnoille, ei ainakaan kielen opiskelulle pääaineena.

Alanko toteaa kirjoituksessaan myös, että oppilaat saattavat kokea kielten opiskelun vaikeana ja sen vaatiman työmäärän suurena. Näin aivan varmasti onkin. Nuoren koululaisen elämässä on monta paljon tärkeämmältä tuntuvaa asiaa, kuin pohjan luominen vieraiden kielten taidolle. Houkutus jättää vaivalloinen aine pois opinto-ohjelmasta on suuri varsinkin, kun koululainen tietää, ettei häneltä useimmiten yliopisto- tai korkeakouluopintojen aikana enää edellytetä muuta kuin yhden vieraan kielen taito.

Antamani kuva saattaa vaikuttaa synkältä. Mielestäni meidän kaikkien, joille ranskan kieli on tärkeä ammatissamme tai jotka harrastamme sitä mielenkiinnosta, olisi kuitenkin pyrittävä rohkaisemaan nuoria ympärillämme niin, että he aloittavat ranskan kielen opinnot mahdollisimman aikaisin koulussa. Jos tuemme heitä, voimme toivoa heidän innostuvan, suorittavan päättökokeen ja jatkavan sitten opintojaan aikuisina. Hyvä kielitaito avaa heille myös ovet ranskankielisten maiden kulttuurien kirjoon.

Päivi Sihvonen

FL, ranskalaisen filologia lehtori

Helsingin yliopiston romaanisten kielten laitos