MUIDEN KIELTEN KUIN ENGLANNIN KÄYTÖSTÄ, ESIMERKKINÄ RANSKA

Taloudellisessa yhteistyössä ranskalaisten kanssa on lähtökohtana olettamus, että keskustelu käydään ranskaksi, etenkin jos vastapuoli edustaa virallista organisaatiota tai talouselämää. Kirjoitetun kielen osalta olettamus on vielä tiukempi. Samoin virallisissa valtioiden välisissä neuvotteluissa kommunikointikieli on luonnollisesti ranska.

Kielen ja kulttuurin osaamisella on huomattavan tärkeä osa luottamuksen rakentajana ja sitä voidaan pitää tärkeänä kilpailutekijänä taloudellisessa yhteydenpidossa. Tietokoneidenkin aikana sopimukset ovat ihmisten keskeisen kanssakäymisen ja henkilökohtaisten neuvottelujen tulosta. Helsingin Kauppakorkeakoulu korostaakin nykyään kielen ja kulttuurin hallintaa olennaisena osana liiketaloudellista osaamista.

EU:ssa ranska on englannin rinnalla asioiden valmistelujen kieli, jolla asiakirjojen ensimmäiset versiot lähtevät kiertoon. Ranskan kielen taito on EU:n käytävillä edelleenkin hyödyllinen väline asioiden selvittelyssä ja eteenpäin viemisessä. Työkielenä sen painoarvo on viime vuosina vähentynyt ja muutos on voimistunut 10:n uuden maan tultua jäseniksi toukokuussa 2004. Suunta korostuu EU:n ulkosuhteissa, sillä kolmansien maiden kanssa asiakirjat valmistellaan nykyään useimmiten englannin pohjalta.

Ranska on 500:n miljoonan ihmisen virallinen tai jokapäiväinen kieli, kaiken kaikkiaan 53:ssa maassa ja 19:lla muulla hallintoalueella. Kotikielenään sitä puhuvia on 145 miljoonaa. Kansainvälisessä kanssakäymisessä se on englannin jälkeen eniten käytetty kieli.

Euroopassa ranska on virallinen kieli Ranskan lisäksi Belgiassa, Sveitsissä, Monacossa ja Luxemburgissa. Lisäksi se on toinen virallinen kieli Kanadassa ja virallinen tai väestön pääasiallinen yhteinen kieli 25:ssä Afrikan valtiossa (13:ssa maassa ainoa virallinen kieli) mukaan lukien Pohjois-Afrikan valtiot Algeria, Marokko ja Tunisia.

Näissä Afrikan maissa ja entisessä Ranskan Indo-Kiinassa (Vietnam, Kambodža, Laos) ranskan kielen käyttö on perua Ranskan ja Belgian siirtomaa-ajalta. Ranskan siirtomaahallintoa on kutsuttu suoraksi hallinnoksi, koska se pyrki tekemään kyseisten maiden asukkaista ranskalaisia, joilla oli siten myös mahdollisuuksia päästä aivan huipulle asti. Senegalin presidentti Léopold Senghor oli Ranskan hallituksen jäsen. Systeemi toimi toisinkin päin siten, että ranskalaisia oli siirtomaissa leipureina ja muina käsityöammattilaisina.Yksinkertaistaen voi todeta, että Norsunluurannikolla Abidjanin paikallisen taksin kanssa saattoi käydä ranskalaistyylistä keskustelua, mikä taas ei Nigerian Lagosissa oikein luontunut nigerialaisen taksin kanssa englanniksi. Englannin siirtomaahallinto oli epäsuoraa, eikä väestöä yritetty muuttaa briteiksi.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Syyria ja Libanon olivat jonkin aikaa Ranskan mandaattialueita.

Suomen talouden kannalta voisi ranskan kielen ja kulttuurin merkitystä arvioida kahdella mittarilla. Ensimmäiseksi voisi tarkastella, mikä painoarvo ranskankielisillä mailla on kaupassamme ja investoinneissamme. Ranskan osuus ulkomaankaupastamme on runsaat 4 %. Kaksi- tai monikieliset teollisuusmaat Belgia, Kanada ja Sveitsi lisäävät tätä osuutta 4,6 % ja kehitysmaiden ranskankieliset maat arviolta 1,5 %. Ranska ja Belgia ovat suomalaisille merkittäviä sijoituskohteita. Nyky-EU:n sisällä on asukkaiden osaamista kielistä oman kielen lisäksi englannin osuus 34 %, saksan 12 %, ranskan 11 % ja espanjan ja venäjän kummankin osuus 5 %.

Toinen arviointinäkökulma voisi olla tarkastella lähemmin, mitä taloudellisesti hyödynnettäviä mahdollisuuksia löytyy Ranskan vaikutuspiirin alueilta, toisin sanoen olisi kysyttävä, olemmeko laiminlyöneet kaikkien markkinamahdollisuuksien selvittämisen. EU:lle ranskankielinen Välimeren alue on ns. Barcelonan prosessin puitteissa EU:n ulkopuolisista alueista ehkä tärkein. EU:lla on taloussopimukset näiden maiden kanssa. Afrikassa Ranskalla on eräissä maissa sotilastukikohtia ja vahva ote talouteen. Keski- ja Länsi-Afrikan ranskankielisillä mailla on edelleenkin kiinteät suhteet entiseen emämaahan. Ranskan keskuspankki tukee alueen kahta yhteistä keskuspankkia, ja niiden yhteinen valuutta CFA-frangi sidottiin EMU:uun Ranskan frangin kurssin kautta. Ranska on näillä alueilla painava taloudellinen ja henkinen vaikuttaja myös kehitysyhteistyön ansiosta.

Ranskalaisuutta koordinoi vuonna 1997 perustettu Agence Intergouvernementale de la Francophonie, jonka ensimmäinen pääsihteeri oli YK:n entinen pääsihteeri Boutros Boutros Ghali ja nykyinen pääsihteeri on Abou Diaf, Senegalin entinen presidentti.

Maailmalla paljon matkustavien kokemukset osoittavat, että ranskankieli tulee eteen varsin usein.

Olisi syytä pyrkiä pääsemään eroon yksikielisyydestä ja nähdä monipuolinen kielitaito sekä henkisesti rikastuttavana että aivan konkreettisesti hyödyllisenä ihmissuhteiden verkkoa laajennettaessa.

Meidän kaltaisemme pienen maan tulisi nähdä kielitaidon pohjan vahvistaminen tärkeäksi kansainvälisten asioiden hoitamisessa ja aivan olennaisena kilpailukykymme osana. Kielitaidon hankkimisessa pohjan laajentaminen muihinkin vieraisiin kieliin kuin vain englantiin ei ole kustannuskysymys vaan lähinnä valintakysymys.

Lapsista 90 % valitsee englannin ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi, A-kieleksi. Kun ensimmäinen vieras kieli valitaan yleisimmin kolmannen vuosiluokan aikana, voitaisiin miettiä keino siihen, miten vanhemmat saataisiin näkemään, että useampia vieraita kieliä olisi opeltava hyvin ja että englannin sijaan A1-kieli voisi olla jokin muu kieli kuin englanti. Tämä sisältää väitteen, että englannin yleisyyden vuoksi sen opetteleminen hyvin toisena eli A2- kielenä ei mitenkään vaarantuisi.

Vieraiden kielten opetuksen osuus tuntijaossa vaihtelee Euroopan maissa 9-24 prosentin välillä käytetystä opetusajasta. Suomessa osuus on pohjoismaista korkein, 18 prosenttia.

Nykytilanteen yksiviivaisuutta kuvaa kuitenkin se, että Suomessa A1-kieleksi valitsee ruotsin 1,5 %, saksan 2 %, ranskan hieman yli 1 %, venäjän 0.2 %. Kaikki nämä ovat kieliä, joita jokaista olisi osattava todella hyvin. Ranskan osalta edellä esitettyjen perustelujen rinnalla on hyvä muistaa, että saksa on EU:n puhutuin kieli ja espanja on voimalla nousemassa ranskan rinnalle etenkin korkeammassa opetuksessa. Espanjaa puhuu äidinkielenään noin 330 miljoonaa ihmistä, mihin lukuun sisältyy Yhdysvaltojen espanjankielinen väestö. Lisäksi Brasiliassa on maan Mercosur-yhteistyön kehittämiseksi päätetty vuonna 1998 siitä, että espanjaa olisi pidettävä ensimmäisenä vieraana kielenä.

Pohdittavaksi kielten levinneisyydestä ja niiden tärkeydestä kilpailukyvylle voidaan harkintalistalle ottaa portugali, arabia, japani, kiina jne. Ministeri Numminen kaipasi nyt jo viitisentoista vuotta vanhassa mietinnössään nousevien kaukoidän talouksien kielten opetusta ja korosti jo tuolloin niiden kasvavaa merkitystä. Näidenkin maiden kieliä tulisi osata. Opetushallitus onkin sittemmin ollut merkittävä tienavaaja kiinalaisten kanssa hoidettavan lukioprojektin puitteissa. Kiina voimansa tunnossa ja voimakkaasti kasvavana markkinana tulee jopa edellyttämään kiinan osaamista ja lisäksi Kiinassa toimivien suomalaisten lapset halunnevat jatkaa kiinan opiskeluaan Suomeen palattuaan.

Kieliohjelmista päätetään kuntatasolla. Lasten kielivalinnat alemmilla koululuokilla ovat kuitenkin kodin arvovalintoja. Vanhempien soisikin pohtivan tätä valintaa myös edellä esitetyillä syillä monipuolisen ja vahvan kielipohjan antamiseksi nuorille.Opetuksen resurssit saattavat olla pullonkaula. Tuolloin joidenkin Etelä-Suomen vieraskielistä opetusta tarjoavien koulujen kielten opettajia voisi käyttää resurssipankkeina.

Reino Gunn

Suomen Ranska yhdistysten liiton neuvottelukunnan puheenjohtaja ja Iberialaisamerikkalaisen säätiön hallituksen jäsen