Besancon  a l´affiche a Kuopio

 

Motto: Viini Arbois´n  sitä kun vain saan -                 (Vin  d´Arbois plus on en boit,

            horjumatta suoraan kuljetaan                          plus on  va droit )

 

 

Kuopion syksyä sävytti sarja tilaisuuksia, joissa esiteltiin kalakukkokaupungin kansain-

välisiä suhteita. Kahden kuukauden ajan käytiin vuoroviikoin läpi Kuopion eurooppalaiset

ystävyyskaupungit – luvultaan kymmenen. Tiistai-iltaisin kirkastettiin kaupungintalolla

jonkin ystävän kilpeä. Tarjolla oli historiaa, nykypäivää, kulttuuria, visioita tulevaan jne.

Tapahtumaa terästivät näyttelyt ja musiikki. Useimmista ystäväkunnista oli paikalla edustaja,

parhaista pieni delegaatio.

 

Ranskan Besanconista oli Kuopioon saatu Mme Marie-Francoise POITOUT, sikäläisen

suomalaisseuran tulisieluinen kärkihahmo sekä M. Yves LAGIER, saman cerclen sihteeri,

Pontarlier-kaupugin ex-määri ja nykyinen Union pour l´Europe Federal – organisaation

(UEF) Ranskan ykkösmies.

 

M. Lagier tarinoi teemoinaan Besancon ja Franche - Comte. Merkittiin tiedoksi roomalais-

muistot, kelloteollisuus ja mikrotekniikka, Citadelle ja Centre Linguistique, syksyn musiikki-

festivaali sekä Doubs - joen silmukka, jossa kaupungin ydinkeskusta vielä tänäkin päivänä.

 

Maakunnasta mainittiin Jura - vuorten lumiset rinteet, Comte – juustot, Morteau – makkarat

ja Arbois´n viinit, merkkimiehistä Victor Hugo, Rouget de Lisle sekä Edelfeltin ikuistama

Louis Pasteur.

 

Mme Poitoulla oli aiheita kaksi: Besanconin ikivanha Quartier Battant sekä comtelaiset

muinaistarut. Jälkimmäisistä paljastui kiintoisia ajatusyhteyksiä Kalevalaan.

 

Esitysten eteen rva Poitout oli tehnyt huikean työn: arkistoja, kirjallisuutta, viestien vaihtoa,

haastatteluja… Hän oli selvittänyt, miltä näytti ennen vanhaan paikallisen viininviljelijän

vaimon puku ja olipa sellaisen itselleen omin käsin ommellut, sekä arki- että juhlaversiona.

Chapeau!

Yleisön pyynnöstä rouva sai tehdä mannekiinikierroksen upeassa mekossaan. Ihastus oli

ilmeinen.

Kaupungille Mme Poitout lahjoitti kaksi siannahkalle kirjoitettua kauppakirjaa vuosilta 1685

sekä 1706. Niissä molemmissa viininviljelijä vaihtoi omistajaa. Koukeroinen kieli on Aurinko-

kuninkaan ajan ranskaa.

 

Battant´n kaupunginosan liepeillä oli vielä 1800-luvulla viinimaita rapiat 600 ha. Asukkaat –

bousbots – saivat rypäleistään niukan elannon kunnes PHYLLOXERA – Amerikoista levinnyt

kirva – teki viljelmistä näillä seuduilla lopun.

 

Pyhäisin bousbot kävi messussa Madeleine-kirkossa, jonka tornia vieläkin komistaa Jacquemard,

värikäs puu-metallinen sotilashahmo, joka kilkauttaa aina täydet tunnit. Jacquemard´n tarina

juontaa 1500-luvun hugenotteihin.

 

Pöydässä bousbot´lla höyrysi GAUDES, köyhän kansan maissijauhekeitto. Viiniköynnöstä

Suojelivat St Vernier ja St Vicent, jälkimmäinen viinintuottajien virallinen pyhimys.

Molempia juhlittiin pontevasti.

 

Vuoden lopulle ajoittuu CRECHE COMTOISE. Siinä kansanmies BARBISIER ynnä kirjava

joukko muuta väkeä tuovat näyttämölle Battant´n värikylläistä arkea.

 

Mme Poitout´n toinen aihe liittyi Kalevalan runoihin 47-48: Väinämöisen lumoava soitto,

kuun ja auringon ryöstö, niiden etsintä ja löytyminen, elämän elpyminen Kalevan mailla.

Runoissa esiintyvä valon tavoittelu sisältää yhtäläisyyksiä muinaisten kelttien VOUIVRE –

taruston kanssa.

 

Vouivre on milloin siivekäs käärme, milloin runsasmuotoinen nainen, joka kantaa otsallaan

punaista kiveä (escarboucle, karbunkkeli). Kiven ryöstäjälle on luvassa rikkautta ja ikuista

terveyttä. Vouivre esiintyy myös keskiaikaisissa maalauksissa sekä romaaneissa (mm Marcel

Ayme) ja ainakin yhdessä filmissä.

 

 

Raimo Turjanmäki